Lauantaina kävin vuokraamassa Makuunista elokuvan Drive, katsoin vain osittain tekstin siitä mistä elokuva kertoi ja siinä se rakkaustarina osa sai vuokraamaan leffan ja hyvät arvostelut. Katsoessani tämän yöllä sain arjen ajatukset pois mielestäni ja huomasin miten elokuvan katseleminen saa minut ajassa ja mielessä muihin maailmoihin. koskee siis elokuvan katselua ylipäänsä ei kyse tästä elokuvasta. En ole väkivaltaelokuvien ystävä, mutta tämä elokuva oli aivan omaa luokkaansa. aivan loisto elokuva ja erittäin mukaansa imaiseva elokuva. loppu ratkaisu jäi avoimeksi meille kaikille. päänäyttelin rooli oli jollain tasolla omituinen ja siksi niin mukaansa tempaiseva. voisin katsoa tämän uudelleen. **** huomasin leffan ikärajan vasta kotona elokuvaa katsoessani, kun tarkkailin ikärajaa rajun alun takia. K-18


.

__________________________________________________________________________________________________________

Joka tapauksessa mietin sitä miten pienikin hetki omaa aika lapsiperheen arjessa antaa usein voimaa jaksaa taas eteenpäin. niin kun puhuin että mm. kirppiksillä kiertäminen tai elokuvien katsominen tekee minulle sen että tuntuu että olisi lomaillut pidemmänkin ajan. varmasti se että edes hetken kerkiää ajatella, ilman että joku keskeyttää ajatuksia niin antaa sen mielen lokeroida asiat oiken ja sitten on taas parempi olla itsensä kanssa.

Siis tämä talvi on niin pimentävää aikaa sekä hengisesti että fyysisesti. Toisaalta talvella on myöskin aikaa syventyä omiin ajatuksiinsa ja siihen mihin energiansa laittaa. Toisaalta on myös mahdollisuus miettiä tulevaa kevättä ja kesää ja siihen liittyviä unelmia mitä sitten haluaa sillä 4viikon kesälomalla, mikä meillä duunareilla yleensä on, niin tehdä. Talvella yksi voimauttava asia maisemien puolesta on valokuvaus, mikä voimauttaa myös muinakin vuodenaikoina.

Kiire on asia mikä saa mut voimaan pahoin. ihmisillä on aina ja kaikkialla hirveä kiire ihan mihin vaan. Ihmiset ovat myös tässä suhteessa hirveän itsekeskeisiä. Tästä aiheesta kerron tämän päivän esimerkin. Kävin tänään pyörähtämässä itäkeskuksessa kahvilla, jotta voisin jakaa ajatuksia ystävieni kanssa. Olin kahvilan jonossa ja mietin mitä minä tilaisin kahvin kanssa, laskiaispulla näytti hyvälle, niitä oli kaksi jäljellä ja kun otin toisen, niin tukevahko nainen työnsi minut sivuun, jotta saa toisen ja viimeisen pullan. Olisin ollut valmis luopumaan omastani, jos olisin saanut olla rauhassa siinä jonossa ilman että joku työntää ja rynnii takanani pullan takia.(elämäni ei kaadu siihen että jään ilman pullaa). tässä tilanteessa korostuu kiire ja itsekeskeisyys. Ei muilla väliä kuhan Minä- tyylillä.

Tulee itsekkin oltua ostoskeskuksissa käymässä monesti viikonloppuisin, koska pidän siitä, että saa olla ihmisten ympärillä ja paikassa jossa oloa ei tunne yksinäiseksi vaikka onkin yksin. Mutta aina sama ajatus käy kuitenkin mielessäni ruukaisassa ostoskeskuksessa, että miksi kaikki ihmiset ovat täällä, miksi perheet eivät tee yhdessä jotain hyödyllisempää, vai onko joku muukin ihmisten joukossa sen takia että on kiva kun on ihmisiä ympärillä.

Ostos puolesta tykkään kierrellä eri kirppiksiä, se on joltain osin myös terapeuttista saa lykätä kaikki ajatukset pois mielestä ja perehtyä siihen mitä aarteita löydän muiden kätköistä tällä kertaa. se on niin rentouttavaa ja ihan lyhyt hetkikin kiertäen tuntuu kuin olisi levännyt. Lapsiperheen kiireessä tiedän, jokainen tarvitsee oman hetkensä ja kirppiksillä kirtäminen on minun hetkeni. Kuitenkin niihinkin voisi ottaa kantaa hinta-laatu suhde kirppiksillä on muuttunut. Kävin  vielä paikallisessa UFF-kierrätyskeskus liikkeessä ja totesin että se ei ole paikka missä haluan käydä. siellä on melkein ne kaikki mitä kukaan ei halua ostaa enää tuotteet, muutamia tuotteita lukuunottamatta ja hinnat ihan taivaissa. mielummin kierrän kirppiksiä missä on myyjän itse hinnoittelu.

Ystävät ovat kyllä niitä, jotka tuovat todellista näkemystä ja valoa tämän pimeyden keskellä ja heille iso sydämmellinen kiitos olemassa olostaan. Ystävien kanssa kun on vaikka olisi hiljainen hetki niin tietää että he ovat siinä ja toinen minkä huomasin ja jo tiedänkin on se, että vaikka olisi vuosi mennyt ystävän näkemisestä, niin tosiystävän kanssa tulee se tunne että ei olisi niin kauaa näkemisestä. keskustelu sujuu yhtä hyvin kun olisi ollut vähempi aikaa näkemättä.

Lämpimiä ajatuksia lumiseen viikonloppuun 17/2/2012